Matkakertomus tutustumismatkalta Costa Ricaan

En osannut ajatella kohteesta mitään etukäteen enkä ollut varautunut sen kummallisempaan vaan ajattelin, että nyt mennään hieman ”go with flow” mentaliteetillä.

Pakkaamisen kannalta toki piti miettiä, että osaa ottaa mukaan sellaiset varusteet, että pärjää niillä. Minä otin matkatavarakseni rinkan. Tätä ”virhettä” en enää toiste tee. Matkalaukku on ehdoton, sillä helpoiten ja vaivattomammin vetää laukkua perässä kuin kantaa selässä melkein 30kg painavaa säkkiä.

Rokotukset, matkavakuutus, valuutan vaihto: ”check” – kaikki kunnossa ja niin seikkailu alkoi.

Saavuimme todella pitkien lentojen jälkeen määränpäähämme ja San Joseen lentokenttä yllätti positiivisesti. Passin tarkastus, laukkujen nouto meni nopeasti ja sitten istuttiin jo bussissa kohti meidän ensimmäistä hotellia: Studio hotel.

Tämän aivan ihanan pienen boutique-tyylisen hotellin huoneet olivat siistit ja isot ja siellä oli erinomainen vuode, johon sitten kellahdin ja heräsin seuraavana aamuna pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen. Huoneen ikkunasta oli aivan mahtavat näkymät vihreään luontoon sekä vuorille.

Sää oli vaihteleva, sillä lokakuu on sadeaikaa kohteessa ja päivän aikana vettä tulikin useampaan otteeseen. Minua se ei haitannut ollenkaan, mutta niille, jotka aurinkoa kaipaavat, ei lokakuu ole välttämättä paras aika matkustaa Costa Ricaan. Lämpöä riittää juuri sopivasti, mutta hikeä pintaan ei saanut.

Superihanan aamupalan jälkeen seikkailumme alkoi kohti Costa Rican sisämaata. Matkasimme ensimmäiseen kohteeseen cloud forestiin eli pilvisademetsiin (San Gerardo De Dota). Matkalla pysähdyimme tutustumaan muutamiin hotelleihin. Maisemat ovat henkeä salpaavat ja siinä hetken miettii, kuinka maailma on tutustumisen arvoinen paikka ja kuinka meidän pitää vaalia näitä upeita kohteita!

Tiet ovat mutkikkaat ja meidän bussikuljettajan kaasujalka oli hieman herkässä. Odotin kovasti, että näkisin villieläimiä (apinoita, laiskiasia jne) matkan varrella mutta sen verran sumuista ja sateista oli ilma, että kaverit päättivät pysytellä syvällä sademetsän uumenissa.

Saavuimme kahden ja puolen tunnin ajomatkan päästä Savegre Lodgeen. On ihan pakko hehkuttaa Costa Rican luontoa. On vaikea ymmärtää miten kaunis, vehreä, salaperäinen maailma siellä on.

Lodge tarjoaa upeita luontopolkuja matkailijalle, ratsastusta luonnossa sekä lintubongausta, joka onkin se ”must” juttu cloud forestissa. Costa Rican kansallislintu on Quetzal ja pääsimme seuraamaan lintujen elämää korkealta mäen päältä ja kiipeämistä riittikin.  Linnut elävät lähellä avokadopuita, sillä ne syövät avokadon siemeniä oikein urakalla. Quetzal on upea lintu ja on todella harvinaista nähdä niitä, joten olimme onnekkaita, kun saimme nähdä vilauksen.

Costa Ricassa on ymmärretty, kuinka tärkeää on saada matkailijoille näytettyä ja kerrottua, että ekoturismi on heille tärkeä ja että he haluavat säilyttää maansa myös tuleville sukupolville. Hotellit/lodget ovat paneutuneet todella paljon ympäristöystävälliseen palveluun. Kaikki, mitä on mahdollista kierrättää kierrätetään ja asiaa tuodaan esille erilaisilla infolehtisillä, joita löytyy huoneista, vastaanotosta ja yleisistä tiloista.

Paikallinen väestö on vielä kouluttamatonta näissä asioissa ja sen näkee kun teiden varsilla on paljon roskaa, ihmiset asuvat kaikenlaisissa ”hökkeleissä” ja paikka paikoin näkymä oli varsin surullinen. Lapset ovat kansan tulevaisuus ja hallitus panostaa lasten koulutukseen ja samoin myös nämä hotellit/lodget auttavat kouluja ja lapsia ymmärtämään, kuinka tärkeää on ajatella kestävää kehitystä.

Muutaman yön vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti Pacuera-jokea. Tämä joki on yksi puhtaimmista vesistöistä Keski-Amerikassa ja virtaa aina Karibian mereen saakka. Täällä on mahdollista kokea whiteriver-melontaa, nähdä eksoottisia eläimiä kuten apinoita, jaguaareja, oselotteja ja hyvin paljon erilaisia lintuja.

Lokakuussa vesi oli todella harmaan ja mutaisen väristä, sillä veden virta oli kova ja myllersi mudan. Tämä aika on whiteriver-melonnalle mahtavinta aikaa, sillä silloin kyyti on aikamoista.

Vesi on normaalisti sesonki aikana (joulukuulta huhtikuulle) aivan kirkkaan turkoosi, jolloin voi nähdä joen pohjaan ihan kuin kirkkaasta ikkunasta.

Bussi vei meidät kiemuraista tietä pitkin Pacuare-joen alkupäähän, jossa meitä odottivat oppaat ja kumiveneet kohti seikkailua, mitä en olisi ikinä uskonut kokevani.

Pacuare Lodge sijaitsee tämän joen varrella ja sinne siirryttiin siis koskea pitkin kumiveneillä. Oppaat olivat Lodgesta ja ammattilaisia ja olimme hyvissä käsissä. Vaihdoimme vaatteet uimapukuihin tai mitä nyt halusi sitten laittaa, sillä kyyti tulisi olemaan hyvin märkä. Pelastusliivit, mela ja kypärä varusteinamme meidät jaettiin viiden hengen ryhmiin ja annettiin opas matkaan. Niin matkamme alkoi koskea pitkin meloen, matkaa lodgeen oli noin puolitoista tuntia.

Kokemus oli sanoinkuvaamaton! Minua jännitti ja hieman pelotti, että kuinka ihmeessä pystymme matkaan, sillä olimme luokan III-IV virrassa. Luonto ja kosken äänet koskettivat itseäni niin paljon, että unohdin kaiken muun ympärilläni ja keskityin vain melomiseen ja luonnon upeaan ilmestykseen.

Pian olimmekin saapuneet lodgeen ja yksi elämäni upeimmista kokemuksista oli saapua “keskelle ei mitään”. Lodgessa ei ole sähköjä bungaloweissa, vain yleisissä tiloissa. Oli aivan upeaa kokea olla ilman sähköjä, puhelinta, tietokonetta ja keskittyä vaan kynttilän valoon ja kuunnella upeita luonnon ääniä. Paikka on todellakin kokemisen arvoinen ja lodge on tasokas vaikkakin tietyt ”ylellisyydet” puuttuuvarkin. Täällä sielu lepää, olet poissa kaikesta arkisesta hälinästä, nautit lintujen ja apinoiden äänistä. Lodgesta löytyy erilaisia aktivitteettejä ja ne sisältyy hintaan.

Kävin itse kokeilemassa spa-osastoa ja voin suositella sitä lämpimästi. Sain nauttia upeasta kokovartalohieronnasta ja kuunnella, kun Pacuare-joki pauhasi ihan vieressä ja kynttilöiden tuoksu ja lämpö virtasi kehooni.

Oli aika jättää hyvästit lodgelle ja henkilökunnalle ja jatkaa seuraavaan paikkaan. Matka pois lodgesta tehtiin myös kumiveneillä ja vielä sain kokea mahtavan ja voimakkaan sademetsän taian ja voiman.

Paluumatka kohti San Joseeta alkoi ja poikkesimme tietysti myös paikallisella kahviplantaasilla. Käymisen arvoinen paikka. Paljon tuli opittua kahvista, mitä en ollut edes tiennyt. Plantaasilla tehtiin muutaman tunnin kierros oppaan kanssa ja saimme myös maistaa paikallista Arabica-pavuista jauhettua kahvia. Tämä kyseinen papu on kahvin kultapapu, josta kuulemma jauhetaan parasta kahvia mitä saa.

Viimeisen yön vietimme noin 30 minuutin matkan päässä San Joseen lentokentältä. Xandari Resort on täydellinen joko matkan alkuun taikka loppuun muutamaksi yöksi.

Huoneet ovat isot, tilavat ja näkymä huoneen terassilta on huikea. Suosittelen tätä hotellia perheille, häämatkalaisille ja pariskunnille.

Costa Rica, kuten maan nimi “rikas rannikko” jo kertoo, on kertakaikkisen upea ja käymisen arvoinen paikka.

Tällä kertaa rantakohteissa minulla ei ole ollut mahdollista käydä mutta se ei haitannut yhtään sillä koin mitä upeimman matkan aidossa Costa Ricassa juuri näissä kohteissa mihin tutustuimme.

Costa Ricaa voi yhdistää monen kohteen kanssa. Kysykää lisää, autamme mielelläni ja kerron lisää kohteesta!

PURA VIDA!

20. huhtikuuta 2021