Pian Karibian matkakertomus- sarja osa II
Aruba
Pitkät lennot ovat varmasti tylsintä Aruballe matkustaessa. Pääsimme mukavasti perille vain yhdellä koneen vaihdolla mutta aikaa meni silti 15 tuntia. “Toivottavasti Aruba on näin pitkän matkan arvoinen” mietiskelin odottaessamme pääsyä maahantulovirallisuuksista. Ja olihan se – heti terminaalista ulos päästyämme ihana, samettinen Karibian ilta vastaanotti meidät. Marraskuisen Suomen jälkeen lämpö tuntui suorastaan taivaalliselta.
Tyypillinen karibialainen ruoka
Hotellimme sijaitsi puolen tunnin matkan päässä lentokentältä. Majoittauduttuamme menimme hotellin ravintolaan syömään. “Mitä suosittelet, että söisimme?” kysyi mieheni. “Perinteinen karibialainen ruoka koostuu lähinnä riisistä, kasviksista ja kalasta, eli muistuttaa vähän eteläamerikkalaista ruokaa. Itse ajattelin syödä lähinnä kalaruokia jo siitäkin syystä, että merikalat ovat lähes ainoita elintarvikkeita joita ei näille saarille tuoda muualta” vastasin. “Kuulostaa hyvältä idealta” totesi mieheni ja tilasi mahi mahia. “Se on dolfiini” kerroin miehelleni, kun olin etsinyt kalan suomenkielisen nimen. “Eivät kai ne mitää uhanalaista täällä tarjoa” katsoi mieheni minua järkyttyneenä. “Eivät toki, mahi mahi ei ole mitään sukua delfiineille vaan on tavallinen ahvenkala trooppisilla merialueilla”. Söimme ravintolan terassilla kuunnellen elävää musiikkia ja nauttien ruoasta. “Nyt tuntuu lomalta” totesi mieheni, ja pitkä tylsä lentomatka oli jo unohtunut meiltä molemmilta.
Seuraavana päivänä oli tietenkin testattava hotellin aamiainen. Olimme päättäneet ennen lähtöämme ettemme ota mitään ruokia valmiiksi, koska haluamme kokeilla mahdollisimman monia eri ravintoloita. “Oi täällä on paljon hedelmiä” ihastelin aamiaisbuffetissa. Rakas lihansyöjäni oli myös tyytyväinen tarjontaan.
Aruban vilkkain ranta
Aamiaisen jälkeen lähdimme hotellin lähellä sijaitsevalle Palm Beachin rannalle, joka on Aruban suosituin ranta. “Tämä hiekka ei ollenkaan polta jalkoja” olin innoissani, sillä edelliseltä lomareissulta oli vielä toisenlaiset kokemukset muistissa. “Jos lähdemme tästä etelään pääsisimme perhostilalle ja lintujen suojelualueelle” sanoi mieheni. “Enpä taida jaksaa sinne asti tänään kävellä” vastasin “tutustutaan mieluimmin rantaan” vastasin.
Palm Beach on vilkas alue ja sen varrella on paljon hotelleja, ravintoloita ja baareja sekä vesiurheiluvälineitä vuokraavia ja retkiä myyviä pieniä yrityksiä. Rantatuolit ovat eri hotellien, oman hotellin tuolin saa maksutta. Vaikka ihmisiä oli paljon, tuntui rantatuoleja riittävän kaikille. Alue sopii hyvin lapsiperheille ja ystäväporukoille, palveluja on paljon ja vaihtelua riittää. Koska alueella on paljon hotelleja, on siellä paljon ihmisiäkin. Kaikki palvelut kuitenkin toimivat hyvin ja lomalaiset, pääosin amerikkalaisia, olivat rauhallisissa lomatunnelmissa.
Rantakävelymme vei meidät loppujen lopuksi pitkälle, Arashi Beachille saakka. Matkana se ei ollut pitkä mutta kävely 28 asteen lämmössä tuntui. Palasimme hotellille lepäämään hetkeksi ja illalla lähdimme etsimään ravintolaa Palm Beachin viereiseltä vilkkaalta bulevardilta, joka herää ilta-aikaan. Olimme saaneet suosituksen hyvästä kalaravintolasta ja emme todellakaan pettyneet. Mieheni oli löytänyt listan Karibian kaloista, josta katsoi minkä näköisiä olivat ruokalistassa mainitut kalat. “Mikä on päivän saalis?” kysyi hän tarjoilijalta. “Tänään suosittelemme meriahventa” oli vastaus ja mies valitsi grillatun meriahvenen. Ilta kului nopeasti hyvän ruoan ja juoman parissa bulevardilla kulkevia ihmisiä katsellessa. Ja elävä musiikki soi taustalla.
Useita rantoja tutkittavaksi
Seuraavana päivänä lähdimme aamulla kävellen Eagle Beachille, joka on Aruban levein ranta. Osa rannasta on täysin vapaata, eli sillä alueella ei ole hotellien omia rantatuoleja. Rantaa pidetään yhtenä maailman parhaimmista. Kaikki Aruban rannat ovat julkisia ja hotellien rantatuolien edessä on aina riittävän leveä alue kaikkien käytettäväksi.
Kuntoilijoiden kannattaa lähteä aamulenkille klo 7 niin ehtii sopivasti ennen lämpötilan nousua takaisin hotellille. Me kokemattomat lähdimme kävelylle klo 8 jälkeen, eli ehdimme sopivan matkan päähän Eagle Beachilta juuri kun aurinko alkoi helottamaan täydellä teholla taivaalta. “Meidän olisi pitänyt lähteä aikaisemmin” marmatin miehelleni emmekä kumpikaan aamukahvin puutteessa olleet parhaimmalla tuulella. Mutta ensimmäiset upeat näkymät Eagle Beachistä saivat paremmalle mielelle. Jatkoimme matkaa vielä eteenpäin Manchebo Beachille ja saatuamme aamiaista alkoivat jututkin parantua.
Manchebo Beachin alueella on myös hotelleja mutta ei yhtä tiuhaan kuin Palm Beachillä. Tämä alue sopii paremmin lomailijoille, jotka arvostavat rauhallisempaa rantaelämää. Alueella on paljon hyviä ravintoloita ja täällä voi saada hotellista puolihoitopaketin, johon sisältyy kymmenen eri ravintolaa hotellin ravintoloiden lisäksi. Ihastuimme Manchebo Beachin alueeseen ja jos palaamme Aruballe, varaamme hotellin tältä alueelta.
Oranjestad
Aruban pienessä pääkaupungissa vietimme yhden iltapäivän. Kaupunki on melko vaatimaton ja mielestämme parhainta antia siellä olivat ilmainen raitiovaunu sekä pienet, paikallisten pitämät ravintolat ja baarit. Kaupunki on siisti ja päiväsaikaan ranta-alueella on paljon ihmisiä suurten risteilijöiden matkustajien tultua maihin. Parin, kolmen korttelin päässä satamasta oli vähemmän ihmisiä.
Miksi lähteä Aruballe?
Ympärivuotisen lämmön lisäksi rantojen ja hotellien siisteys sekä palvelujen toimivuus tekee Arubasta hyvän kohteen. Lisäpisteitä saari saa vesijohtovedestään, joka on paitsi juomakelpoista myös maultaan hyvää. “Meillä on maailman puhtain vesi” kehui taksikuski meille. “Me tulemme Suomesta ja meilläkin on maailman puhtain vesi” vastasin. “Ilmankos olette niin terveen näköisiä” vastasi taksikuski iloisesti.
Aruba oli meille hyvä kohde, sillä pidämme rantaelämästä, liikunnasta ja hyvästä ruoasta. Jos olisimme olleet Aruballa viikon, olisimme vuokranneet auton pariksi päiväksi ja käyneet tutustumassa saaren muihinkin alueisiin.
Aruban rannat ovat hyviä snorklaamiseen ja varsinkin Manchebon rannalla voi nähdä merikilpikonnia. Lintuja näkee saarella joka paikassa, samoin iguanaliskoja, jotka mielellään pysyvät kosketusetäisyyttä pidemmällä. “Mielestäni ainoastaan Palm Beachin alue ansaitsee lempinimen mini-Miami” arvioi mieheni. “Muut alueet olivat kyllä ihan arubalaisia eli hyvä sekoitus eurooppalaisia ja amerikkalaisia palveluja”.