Kenian safari & Mombasa matkaterveisiä

Lähdin Helsingistä ti 28.12 klo 7:00 KLM:n lennolla ensin Amsterdamiin ja sieltä Nairobiin. 
Lennot olivat ajoissa ja sujuivat ongelmitta. Nairobiin laskeuduin paikallista aikaa klo 22 (Suomen aikaa klo 21). Tarkastuksissa kului noin tunti ja pääsin kentältä ulos n. klo 23. Paikallinen opas 
(Stewen, Hemingways Expeditions) oli vastassa, antoi joitain ohjeita ja ajoi minut Ole Sereni- 
hotelliin seuraavaksi yöksi. 
 
Ke 29.12 varhain aamulla kuljettaja haki minut ja vei paikalliselle Wilsonin lentokentälle, mistä lensin Safarilink-yhtiön pienkoneella Masai Maran kansallispuistoon. Sieltä toiset oppaat veivät 
minut Mara Eagle View-leiriin, jossa majoituin telttaan numero 8. Leiri oli periaatteessa samanlainen kuin suomalainen mökkikylä: keskusrakennus ruokailutiloineen ja mökkien tilalla 
suurikokoiset teltat. 

Heti saavuttuani lähdin ensimmäiselle safariajelulle yksin kuljettajani kanssa. Puistossa olevien eläinten määrä hämmästytti: niitä on tavattomasti. Kaikkialla näkyi antilooppeja, erilaisia härkiä, apinoita, norsuja … Ilma oli miellyttävä, kuin Suomen kesäpäivä parhaimmillaan. Lounaan jälkeen lähdimme uudelle ajelulle. Tällä kertaa mukana oli amerikkalainen perhe. Jälleen valtavasti eläimiä kuten strutseja, kirahveja, leopardi. Mielenkiintoista oli seurata aivan läheltä leijonaperheen elämää. Eläimet olivat niin tottuneet safariautoihin, etteivät ne kiinnittäneet niihin juuri mitään huomiota. Autosta ei saanut nousta pois. 

Illallisen jälkeen tarjottiin vielä pimeäajelu. Järjestäjillä oli mukanaan punainen kohdevalaisin, joilla voitiin valaista pistemäisesti ympäristöä. Ajelun kohokohta oli saapuminen leijonan ateriapaikalle. Kaksi antilooppia makasi surmattuna maassa ja leijona oli juuri aterialla toisen kimpussa. Ympärillä pyöri shakaaleja. Niin kauan kuin leijona söi, shakaalit pysyivät loitommalla. Kun leijona oli saanut kyllikseen, oli shakaalien vuoro aterioida. Niilläkin oli keskinäinen hierarkia, suurin ja voimakkain söi ensin, sitten muut. Pienet pennut saivat ruokansa vasta viimeisinä. 

Illallisen jälkeen menin teltalle. Yksin ei saanut mennä pimeällä ulos, vaan mukana oli aina saattaja. Teltta oli laitettu yöasentoon, vain verkolla eristetty muutoin avoin etuseinä oli suljettu paksummalla kankaalla. Teltassa oli valot ja sähköpistokkeita, joista voi ladata puhelinta ym. Keniassa pistoke on brittiläistä mallia. Minulla oli mukanani adapteri, joka sopi siihen. Jännite on 240 V. Iltasin ilma oli melko viileä, brittiläiseen tapaan sänkyyn oli pedattu kuumavesipullo.  

To 30.12 aikaisin aamulla klo 6 lähdimme vielä neljännelle ajelulle Masai Marassa. Aamuisin auringon noustessa valo on pehmeää ja maisemat lumoavia. Maasto oli aivan kovaa, joten autolla voi ajaa melkein missä vain, ei ainoastaan ajourilla. Vaikuttavin tapahtuma tällä ajelulla oli seurata suurehkon kissapedon aamuateriaa, joka oli juuri pyydystetty antiloopin poikanen. Ajelun jälkeen söimme aamiaisen ja sitten oli edessä lähtö Amboseliin. Pienkoneeseen sai ottaa maksimissaan 15 kg matkatavaraa, joten olin jättänyt painavan laukkuni kuljettajan huomaan. Takaisin Wilsonin kentälle lensimme kahden muun pienkentän kautta ottaen ja jättäen matkustajia. Alueella tuntuu olevan lukuisia pieniä lentokenttiä, joihin pääsee pienkoneilla. Koneesta näki mukavasti savannia ilmasta käsin. 

Lentokentällä oli jälleen vastassa autonkuljettaja iso laukkuni sovitusti mukanaan ja niin alkoi matkamme kohti Amboselin luonnonpuistoa. Nairobin lähistöllä tehtiin suuria tietöitä, joten siinä kohdin matka oli pölyistä. Mukanani oli eväät, mutta päivällä ei ollut nälkä ja säästin osan illaksi. 

Matkan arvioitiin kestävän n. neljä tuntia, mutta todellisuudessa se kesti seitsemisen tuntia. Lähellä määränpäätä kuljettaja erehtyi kahdesti kohteesta ja siinä kului aikaa. Viimeiset 10-20 km olivat kapeaa yksikaistaista tietä, joka on verrattavissa suomalaiseen metsäautotiehen. Olimme perillä Elerai Camp-leirissä juuri illan alkaessa hämärtyä. Leiriin tullessa tarkastettiin etäluettavalla laitteella kuume. Jälleen samat ohjeet kuin edellisessä leirissä: pimeän aikaan sai ulkona liikkua vain oppaan mukana. Merkinantovälineeksi annettiin pieni taskulamppu. Majoitustilana toimi jälleen suomalaisen mökin kokoinen teltta. Teltassa oli kivinen osa, missä oli suihku ja WC. Samoin latauspistokkeita oli hyvin. Illaksi vuode sijattiin kuumavesipulloineen kuten edellisessäkin leirissä. Ennen nukkumaan menoa oli hyvä suihkuttaa ilmaan hyönteismyrkkyä sääskien varalta. 

Teltan edustalta oli suora näkymä Tansanian puolella sijaitsevalle lumihuippuiselle Kilimanjarolle (5895 m). Pilvisyys tosin esti usein näkymän varsinkin iltapäivisin, koska ilmassa on silloin paljon vesihöyryä. Aamuisin ja iltaisin oli kirkkaampaa. Vuorella on tärkeä rooli ympäristön luonnon kannalta. Rinteiltä valuu raikasta vettä sekä kasveille että eläimille. 

Pe 31.12 vietimme päivän kahdestaan kuljettajani Davidin kanssa Amboselin luonnonpuistossa. Heti aamutuimaan tuli varsinaisen puiston ulkopuolella vastaan komea norsu. Itse puistoon oli pääsymaksu, joka sisältyi matkani hintaan. Alue on erityisesti norsu- ja lintupuisto, niin runsaasti niitä on. Yksi vaikuttavimpia näkyjä oli suuren norsulauman vaellus juomapaikalle. Iltaisin sitten lauma vaeltaa takaisin. 

Amboselissakaan ei saa nousta autosta jaloittelemaan. Tosin parissa paikassa oli tukikohta, jossa pääsi käymään ’washroomissa’. Sää oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuma. Tämä johtuu siitä, että olimme melko korkealla merenpinnasta. Kuljettaja tarjosi mahdollisuutta vierailla paikallisessa kylässä katsomassa tavallisen kansan elämää tanssiesityksineen, mutta jätin sen väliin, koska kaiken kaikkiaan ohjelma oli hyvin tiivis. Ajelun loppupuolella kävin korkealla mäelle (Observation hill) ihailemassa ympäröiviä maisemia ja syömässä picnic-lounaan. 
 
Näköalapaikalta palasimme takaisin leiriin. Kuljettaja oli kovin kiinnostunut valokuvauksesta ja annoin hänelle joitain neuvoja kameran hankintaa varten. Sekä siirtoajosta Nairobista Amboseliin että retkestä puistoon annoin kuljettajalle juomarahaa kummastakin 1000 Kenian shillinkiä (n. 7,8 €). 

La 1.1 oli aika siirtyä Mombasaan. Kuljettaja haki minut leiristä aamulla klo 7 ja ajoi Emalin rautatieasemalle, josta nousin junaan. Asemalla laukut tarkastettiin samaan tapaan kuin lentoasemillakin. Myös passia kyseltiin. Annoin Davidille juomarahaa 5 $. Junamatka kesti neljä ja puoli tuntia ja perillä Mombasan päärautatieasemalla (Mombasa Terminus) olin klo 14. Junassa sai ostaa lounaan. Ensimmäinen vaikutelma Mombasasta oli kuumuus. Ilma oli aivan erilaista kuin savannilla ylempänä. Päivisin oli 30 – 31 oC, eikä lämpötila laskenut kuin viitisen astetta yölläkään. 

Uusi kuljettaja oli vastassa ja vei minut Intian valtameren rannassa sijaitsevaan Serena Beach Resort & Spa-hotelliin. Hotelliin tultaessa mitattiin kuume infrapunakameralla. Hotellin työntekijä ohjasi minut huoneeseen 604, joka oli hyvin ilmastoitu ja siisti. Vuode suositeltiin ympäröitäväksi suurilla hyttysverkosta tehdyillä verhoilla ja näin teinkin. Silti sain hyönteisten puremia kehooni. 

Aivan hotellin tuntumassa oli sukelluskeskus ja meninkin heti tiedustelemaan mahdollisuutta laitesukellukseen seuraavana päivänä. Itselläni oli mukana hengitysjärjestelmä, sukellustietokone, kevyt märkäpuku ja pienet räpylät. Loput välineet vuokrasin keskuksesta. 

Su 2.1 oli sukelluspäivä. Olin varannut kaksi sukellusta hintaan 95 € (115 $) plus Kenian valtiolle menevä veroluonteinen maksu 17 $, mikä piti maksaa erikseen luottokortilla. Moottorivene vei minut ja kaksi muuta sukeltajaa läheiselle runsaasti koralleja sisältävälle alueelle. Pudottauduimme veneestä veteen ja laskeuduimme lähelle pohjaa oppaan johdolla. Syvyyttä oli vain vähän, maksimissaan 5,8 m. Veden lämpötila oli 28 C. Koralleja oli runsaasti, samoin erilaisia kaloja niin pohjassa kuin ympäröivässä vedessä.  

Ma 3.1 oli lepopäivä. Harkitsin toista sukelluskertaa, mutta tunsin itseni huonovointiseksi ja päätin lepäillä huoneessa. Joitain kuvia otin rannalta ja hotellin ympäristöstä. 

Ti 4.1 oli aika luovuttaa huone klo 10:00. Kuumuus oli valtava. Kun Suomessa talvisin kosteus toisinaan tiivistyy ikkunoiden sisäpinnoille, täällä kosteus tiivistyi ulkopinnoille. Kun lähtöä varten puin ylleni tavallisen puuvillapaidan, niin noin vartin kuluttua se oli aivan läpimärkä. Oli vaihdettava takaisin tropiikkiin sopiva keinokuituinen paita. 

Koneeni Mombasasta oli määrä lähteä vasta klo 19:00, joten mietin, missä voisin viettää väliajan ennen lähtöä lentokentälle. Vastaanotosta sanottiin ystävällisesti, että saisin pitää huoneeni aina lähtööni klo 14:30 asti. Tämä oli todella iloinen uutinen. Kuljettajani tuli hakemaan minut hiukan ennen sovittua aikaa ja ajoimme lentokentälle, missä kuljettaja ohjasi minut lentokenttärakennukseen. Jonotin pitkässä jonossa lähtöselvitykseen, kunnes näytin ohi kulkevalle virkailijalle puhelimessani olevaa tarkastuskorttiani (boarding pass). Hän ohjasi minut suoraan jonon ohi tiskille. Ilmeisesti muut jonottajat eivät olleet tehneet lähtöselvitystä etukäteen. Itse olin ladannut jo kotimaassa KLM:n sovelluksen puhelimeeni. Se osoittautui toimivaksi ja käteväksi. 

Suomesta Amsterdamiin lennettäessä Hollannin vaatima terveysselvitys tehtiin samalla lähtöselvityksen yhteydessä. Mombasasta Nairobin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin ensimmäinen lento oli Kenian Airways-yhtiön operoima, loput KLM:n. Ruumaan menevä laukku tuli ongelmitta Helsinkiin. Mombasan lähtöselvityksessä kysyttiin rokotustodistusta, samoin Nairobiin tultaessa. Nairobista Amsterdamiin lento lähti puolilta öin ja kesti n. kahdeksan tuntia. Sain onneksi koneessa nukuttua. 

Ke 5.1 saavuin Amsterdamiin noin puoli seitsemän aamulla. Jatkolento Helsinkiin lähti noin kello kymmenen Hollannin aikaa ja oli perillä vähän jälkeen yhden Suomen aikaa. Hiukan hämmensi Helsingissä, että piti mennä passintarkastuksen kautta. Tämä johtui siitä, että koronan takia sisärajatarkastukset oli palautettu väliaikaisesti. Lentokentällä minulla oli auto, jolla lähdin viimeiselle etapille Jyväskylään. Perillä kotona oli 18:30 oltuani matkalla reilut 29 tuntia. 

Lopuksi 

Itse matkakohdehan oli mukava, sai nähdä savannia ja sen eläimistöä, Kilimanjaron mahtavuudessaan ja sai kokea myös tropiikin kuumuuden Mombasassa. Elämyksiä kaikki. 

Kiitän Helin Matkojen henkilökuntaa hyvästä yhteistyöstä ja erityisesti Jenniä, jonka kanssa olen asioinut tämän matkan tiimoilta tavallista enemmän. Kiitokset myös Keniaan Hemingways Expeditionsin henkilökunnalle. Kaikki siellä päässä sujui suunnitelmien mukaan. 

Terveisin, Antti